Hirvipilli - humpuukia vai hyötyä?

Mitä enemmän ajat sitä suurempi riski on joutua hirvionnettomuuteen tai muuhun eläinkolariin. Parhain tapa torjua eläinkohtaamisonnettomuuden riskiä on alentaa ajonopeutta, jolloin kuljettajalle jää enemmän reagointiaikaa. Valitettavasti hiljainen ajonopeuskaan ei ole tae eläinkolarin välttämisestä, sillä eläinkohtaamistilanteet tapahtuvat useimmiten muutamien sekuntien aikana, eikä kuljettaja välttämättä ehdi edes nostaa jalkaa kaasulta kun jo rysähtää. Eläinkolarit ovat aina ikäviä, vaikkei kyseessä olisikaan henkilövahinkoja vaatinut kohtaaminen. Lähes väistämättä koiraa suurempien eläinten kanssa kohtaaminen aiheuttaa vaurioita ajoneuvojen puskurirakenteisiin, itse maalipintojen vaurioista puhumattakaan. On sanomattakin selvää, ettei kukaan meistä halua ajaa eläimen kanssa yhteen.

Liikenteen kannalta katsottuna vaarallisin eläin on hirvi, sillä metsän kookkain asukki ei pysty havainnoimaan yli 50km/h liikkuvia kohteita. Toisin sanoen hirvi ei pysty havainnoimaan maantietä pitkin 80km/h ajavaa ajoneuvoa, ja tämä johtaa väistämättä epätoivottuihin ja yllättäviin kohtaamistilanteisiin. Huonosta näköhavainnointikyvystään huolimatta hirven kuuloalue on parista sadasta hertsistä yli 20.000 hertsiin, joten hirvi pystyy aistimaan ympäristönsä tapahtumia näkemisen sijaan hyvän kuuloaistinsa perusteella.

Vuosittain hirvet ja muut metsän isokokoiset asukit aiheuttavat tien käyttäjille lukuisia vaaratilanteita ja pahimmassa tapauksessa henkilövahinkoja, joita voitaisiin ehkäistä sekä ajonopeuden alentamisella hirvivaara-alueella että keinoilla, joilla voitaisiin varoittaa ”näkökyvytöntä” hirveä lähestyvästä ajoneuvosta.

Lähes kymmenen vuotta sitten, Jyväskylän Paviljongissa, eräs hirvikolarin seurauksena pyörätuoliin joutunut mieshenkilö esitteli pienen myyntitiskinsä takaa Hobi-hirvipillejä. Olin jo tuolloin lukenut internetin keskustelupalstoilta ihmisten kommentteja hirvipilleihin liittyen, mutta olin vahvasti sitä mieltä, että ne ovat täyttä humpuukia. Asia kuitenkin kiinnosti siinä määrin, että myyntitiskiltä tarttui mukaan hirvipilleistä kertova esite. Ajatus hirvipillien hankkimisesta ”täysin testimielessä” jäi kuitenkin pyörimään mieleen, ja lopulta löysin itseni täyttämästä Hobi:n verkkokaupan tilauslomaketta. Yksi hirvipillipari oli lähtenyt tilaukseen.

Hobi Ultrasonic Animal Alert-hirvipilli:

Alkuperäinen, musta hirvipilli, joka on ollut markkinoilla jo vuosikymmeniä. Alun perin Hobi-hirvipillin kehitystyötä on tehty pääosin Kanadassa, jossa hirvipilli on havaittu tehokkaaksi. Hobi-hirvipillien pohjissa on hyvin pitävät, kaksipuoleiset teipit valmiiksi liimattuina. Itse en ole kuitenkaan uskaltanut kiinnittää hirvipillejä pelkkien teippien varaan, vaan olen askarrellut pilleihin nippusiteiden avulla tukevamman kiinnitystekniikan. Nippusiteillä kiinnitys on mahdollistanut sen, että hirvipillit on ollut mahdollista irrottaa ja kiinnittää taas uudelleen autoon ilman, että teippiä on tarvinnut uusia. Hirvipillin pohjassa on myös kahden ruuvin mentävät aukot, joten hirvipillien kiinnitys onnistuu ruuvienkin avulla.

Kuvan lähde: hirvipilli.fi

Hobi-hirvipillistä löytyy ääntä ainakin 40.000 hertsiin asti (mittaus on suoritettu välillä 50-40.000 hertsiä). Auton ajonopeuden ollessa 100km/h yksi Hobi-hirvipilli tuottaa ääntä 102,7 desibeliä, ja samassa tilanteessa kaksi hirvipilliä tuottaa ääntä noin 105 desibeliä. Tämä johtaa siihen, että noin 50 metrin päässä hirvipillin äänenvoimakkuus on 68,7 desibeliä ja 100 metrin päässä vielä 40 desibeliä. (Ihmisen keskimääräinen puheääni on 60 desibeliä ja kuiskaus noin 30 desibeliä.)   Suoritetuissa kokeissa on havaittu, että Suomessa esiintyvät suuret villimärehtijät kuulevat pillien tuottaman äänen kymmenien metrien päähän ja reagoivat ääneen kuten luonnollisesta ympäristöstään poikkeaviin ärsykkeisiin.

All Ride-sarjan valmistama hirvipilli:

Viime vuosina markkinoille on tullut myös All Ride-autotuoteketjun valmistamia hirvipillejä, jotka poikkeavat ulkonäöllisesti mustista Hobi-hirvipilleistä. Yksi All Ride-hirvipilli koostuu kahdesta pillistä, toisin kuin Hobi, josta löytyy ainoastaan yksi reikä. All Ride-hirvipillit on suunniteltu kiinnitettäväksi suhteellisen leveän kaksipuoleisen tarran avulla, joten ainakin itse olen sitä mieltä, että sopivan kiinnityspaikan löytäminen ajoneuvosta on hankalaa. Hirvipillistä ei myöskään löydy reikiä, joiden avulla hirvipilli olisi mahdollista kiinnittää. Itse en halunnut hirvipillejä liimata autooni, joten päädyin askartelemaan nippusiteiden ja ilmastointiteipin avulla kiinnikelenkit, joiden ansiosta hirvipillit pystyi kiinnittämään ilman liimaamista.

Kuvan lähde: TheGreenWellyShop

Valitettavasti en ole löytänyt internetistä All Ride-hirvipilleistä tehtyjä testejä, mutta omaan kokemukseen perustuen sanoisin kyseisien hirvipillien olevan tehokkaampia kuin alkuperäisen Hobin. Ainoana miinuksena All Ride-hirvipillistä voidaan mainita äänenvoimakkuus, joka kantautuu sisätiloihin huomattavasti Hobia herkemmin.

Hirvipillin asennus ja hankinta pähkinänkuoressa:

- suositeltavaa asentaa ajoneuvon korkeimpaan kohtaan (omat pillit ovat sivupeilien varsissa)
- asennus joko pohjassa olevien teippien, tai ruuvien avulla (tai oma viritys esimerkiksi nippusiteillä)
- ilmanottoaukot on suunnattava eteenpäin ja vaakatasoon tienpintaan nähden (ilmanottoaukot kannattaa tutkia ja puhdistaa säännöllisesti)
- hirvipillin takana tulee olla vähintään 20 senttiä tyhjää tilaa (riittävän ilmavirtauksen varmistaminen)
- oman kokemuksen mukaan hirvipilli tehoaa hirviin, peuroihin, pupujusseihin ja jopa aitauksissa oleviin hevosiin ja lehmiin (ei tehoa poroihin)
- hirvipilli ”laulaa” kun ajoneuvon nopeus on yli 50km/h
- hirvipillipari maksaa keskimäärin 25 euroa, ja pillejä voi ostaa niin kivijalka- kuin verkkokaupoistakin, Hobi-hirvipillejä voi ostaa esimerkiksi www.hirvivaroitin.fi-sivustolta hintaan 21,90eur

Oma kokemus hirvipilleistä:

Puhuttaessa hirvipilleistä on erityisen tärkeää muistaa, ettei autoon asennettava hirvipilli ole tae hirvikolarin välttämisestä. Hirvipilli on vaan apuväline, jonka avulla hirven tielle tulemista voidaan ehkäistä. Hirviaidan tavoin hirvipilli edesauttaa, muttei välttämättä estä, sillä jos esimerkiksi hirvi haluaa tulla hirviaidan yli, niin se tulee siitä yli. Vielä tänäkin päivänä yllättävän moni kuljettaja myöntää luottavansa sokeasti hirviaitojen tehoon, mutta itse olen kantapään kautta oppinut, ettei hirviaita hirven tielle tulemista estä. Se vaan ehkäisee sitä tehokkaasti.

Kuvan lähde: hirvivaroitin.fi

Itse omaan vajaan kymmenen vuoden kokemuksen sekä Hobi- että All Ride-hirvipilleistä. Verrattaessa villieläinten käyttäytymistä pillittömällä ja pillillisellä autolla ajoon, havaittavissa on huomattava ero. Uskallan väittää, että ajamieni kilometrien aikana olen välttänyt hirvipillien ansiosta monta hirvikolaria enkä löydä villieläimen yllättävään käytökseen/suunnanvaihdokseen muuta syytä kuin autossani ulvoneet hirvipillit. Useimmiten tielle saapuva hirvi on määrätietoinen ja se puskee tien ylitse kevyttä hölkkää, eikä hirvi jää liiemmin tien laitaan/tielle ihmettelemään, vaan se suuntaa sinne minne nenä sattuu osoittamaan.

En ole koskaan, pillittömällä autolla ajaessani, törmännyt tilanteeseen, jossa tielle pyrkinyt hirvi olisi tehnyt yhtäkkiä täyskäännöksen ja kääntynyt takaisin sinne mistä oli alun perin ollut tulossakin. Hirvipillillisellä autolla ajaessani näin on käynyt todella usein, jolloin metsän laidasta ilmestyy ravaava hirvi, aikomuksenaan suunnata tien ylitse. Yhtäkkiä hirvi joko pysähtyy täysin paikoilleen tai tekee äkkikäännöksen takaisin metsään. Itse en tätä käyttäytymismallia ole osannut selittää muulla tavoin kuin autostani kantautuvan hirvipillin äänellä.

Sama teoria pätee myös auton eteen juokseviin pupujusseihin. Pillittömällä autolla ajaessani pupujussit jäävät hyvin usein juoksemaan auton keulan eteen säntäillen sinne sun tänne, tehden väistöstä lähestulkoon mahdottoman. Sen sijaan kun olen ajanut pillillisellä autolla, pupujussit ovat joko jähmettyneet korvat höröllään tien laitaan tai vaihtoehtoisesti juosseet salamannopeasti auton ohitse, jäämättä kuitenkaan juoksemaan holtittomasti auton keulan eteen.

Hirvipillien tuottaman äänentehon huomaa kun ajaa esimerkiksi tien laidassa olevan hevosaitauksen ohitse. Laiduntamassa olevat hevoset ovat keskeyttäneet ruokailunsa, nostaneet päänsä ylös ja höristäneet korviaan. Joissain tapauksissa hevonen on alkanut heiluttaa voimakkaasti päätään ja alkanut hakeutua kauemmas tien laidasta. On sanomattakin selvää, että pillistä kantautuva ääni ärsyttää eläimiä ja eläin reagoi ”pakenemalla” luonnollisesta ympäristöstään poikkeavaan ääneen.

Eräänkin kerran olin itse pitämässä pimeän tien laidassa taukoa ajamisesta, kun äkkiä korviini alkoi kantautua korvia ärsyttävä ääni. Vilkuilin ympärilleni ja kaikkialla oli täysin säkkipimeää. Ääni vain voimistui entisestään, mutten osannut paikallistaa sitä. Hetken päästä puiden takaa alkoi sarastaa lähestyvän ajoneuvon valot. Ujeltava ääni sen kun vaan voimistui, samaan aikaan kun ajoneuvo alkoi lähestyä minua. Lopulta äänen lähde paljastui, sillä ohitseni pyyhkäisi Poliisin Transporter pakettiauto, johon oli asennettu hirvipillit. Jos minä olisin ollut hirvi, olisin pötkinyt metsään niin kovaa kuin kintuista vaan olisi lähtenyt, sillä ääni oli sen verran ärsyttävää kuunneltavaa jo ihmisenkin korvaan.

Kuvan lähde: Santatelevision.com

Vaikka olenkin havainnut hirvipillin toimivaksi laitteeksi, siitä huolimatta pudotan hämärän- ja pimeän aikaan liikkuessani ajonopeuttani. Minä luotan hirvipillin tehoon, mutten luota siihen, että jokainen metsän asukki sen varmasti kuulee. On usein sanottu, että kahdeksankympin vauhdista on täysin realistista saada pudotettua vauhti pois ja saada vältettyä henkilövahinkoja aiheuttava törmäys täysikokoisenkin hirven kanssa. Puhumattakaan siitä kuinka paljon laajempi kuljettajan havainnointikenttä on verrattuna esimerkiksi 100km/h vauhtiin.

Olen itsekin nähnyt Tampereen Autovahinkokeskuksessa hirvikolarissa olleita autoja, joiden peileissä on ollut kiinnitettyinä Hobi-hirvipillit. Pahimmillaan auton A-pilarit ovat painuneet aivan lyttyyn, joten ei ole hirmuisesti tarvinnut arvailla kuinka paljon kyseisen ajoneuvon mittarissa on ollut nopeutta hirven juostessa tielle. Ehkäpä kyseiset kuljettajat ovat luottaneet liikaa hirvipillien tehoon, eivätkä ole pudottaneet ajonopeuttaan hirvivaara-alueella.

Omalta osaltani olen välttänyt hirvipillin ansiosta monta hirvikolaria ja saanut ennen kaikkea lisää reagointiaikaa, koska tielle pyrkimässä ollut hirvi on pysähtynyt tien laitaan. Hintaansa nähden hirvipilli on ollut halpa hankinta, vaikka itseltäni onkin jo yksi pillipari varastettu. Tosin vuosien varrella olen saanut törmätä siihen tosiasiaan, että moni kuljettaja leimaa hirvipillit täysin humpuukiksi, vaikkei heillä itsellään olisikaan hirvipilleistä minkäänlaista käyttökokemusta.

Niin minäkin aikoinaan tein, vaan en tee enää.

Lähes yksivuotiaan Volkswagen Mulkvistin ensimmäinen huolto

Minä ja Mulkvisti ehdimme tuntea toisemme tasan yksitoista kuukautta, kunnes kesken Lapin rundin auton kojelaudassa alkoi pyöriä teksti ”inspection in” (lähestyvä huolto). Tilanteesta teki varsin mielenkiintoisen se, että ajotietokoneessa pyöri samanaikaisesti pienenevät kilometrit 30.000 kilometrin huoltoon ja päivämäärälaskuri ajoneuvon ensimmäiseen käyttöottopäivämäärään. Omaan järkeeni meni täysin sulavasti pyyntö 30tkm:n huollosta (joka oli piakkoin edessä), mutta sen sijaan pään sisällä pyöri monta kysymysmerkkiä koskien herjaa ensimmäisestä käyttöönottopäivämäärästä.

Aikaisempien autojeni tavoin Mulkvistissa on joustava huoltovälinäyttö, jonka mukaan ensimmäinen huolto on tehtävä 30.000 kilometrissä tai ellei kilometrimäärä täyty, niin viimeistään kahden vuoden kuluttua ensimmäisestä käyttöönottopäivämäärästä. Tämän vuoksi olin kieltämättä hieman ihmeissäni, miksi auton ajotietokoneessa pyörii kilometrimäärän lisäksi myös päivämäärälaskuri? Asiaa tiedusteltaessa, Mulkvisti oli aivan hiljaa, joten päätin kääntyä asian tiimoilta Jyväskylän Autotarvikkeen luottohuoltoneuvojamme Jari Kolehmaisen suuntaan.

Heti Lapin reissun hulinoista selvittyäni lähetin huoltoneuvojalle viestin, jossa ilmaisin huoleni autoani kohtaan. Vajaan viikon verran ehdin ihmetellä, että missä ihmeessä vastaus mahtanee viipyä, sillä lähes sataprosenttisesti vastaus on saapunut saman arkipäivän aikana. Seuraavan viikon maanantaina kännykkäni kuitenkin kilahti tasan kello 7.17, jolloin sähköpostiini saapui vastausviesti. Luottohuoltoneuvojamme oli ollut viikon verran lomalla, mutta lomalle lähtiessään hän oli unohtanut kaiken tohinan keskellä laittaa sähköpostiin lomavastaajan päälle. Mulkvistille löytyi heti seuraavaksi päiväksi huoltoaika, jolloin autolta oli tarkoitus kysyä kuulumisia piuhan päästä käsin ja samalla reissulla tarkoituksena oli tarkastaa oikuttelevan pissapojan toiminta. Tässä vaiheessa epäilyksenä oli, että joko Mulkvistissa oli koodausvika tai vaihtoehtoisesti auto oikeasti halusi huoltoa.

Puhuttaessa arkipäivistä, tykkään lähteä liikkeelle ajoissa, koska silloin ei ole hirmuisesti ihmisiä liikkeellä. Mulkvistin ”sisäänottoaika” oli vasta tiistai-iltapäivänä puoli kahdelta, mutta päätimme kuitenkin viedä Mulkvistin Autotarvikkeen pihaan jo ennen töihin lähtöä. Autotarvikkeen pihaan kurvasin noin kymmenen yli aamuseitsemän ja heti ensi töiksi katse kiinnittyi liikkeen seinustalla sijainneeseen koeajoautorivistöön. Harmikseni koeajoautorivistö oli enemmän kuin puolityhjä, sillä rivissä seisoi ainoastaan yksi punainen up! ja yksi punainen Polo. Takapihan puolella sen sijaan aukeni Amarok-fanin paratiisi, sillä en edes pysynyt laskuissa mukana kuinka monta Amarokkia pihassa oikein olikaan. En kuitenkaan kokenut rakastumisen tai edes hullaantumisen tunnetta, sillä kaikki Amarokit olivat väriltään tummahkon ruskeita. Ei voi mitään, mutta jos kerta Amarokista puhutaan, niin värin täytyy olla joko Canyonin oranssi, Ferrarin punainen tai musta!

Pienen pihatutkimuskierroksen jälkeen etsin Mulkvistille sopivan parkkipaikan, ja peruutin potilaan odottelemaan huoltoon viemistä. Lyhyesti sanottuna olen luonteeltani sellainen kuljettaja, joka pysäköi autonsa aina peruuttamalla ja ilman peruutuskameran suomaa apua. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin en edes muista, että milloin olisin viimeksi ajanut auton parkkiruutuun keula edellä. Kylmällä autolla on yksinkertaisesti niin paljon mukavampaa lähteä liikkeelle, kun ruudusta saa hurauttaa pois keula edellä. Niin tein tänäänkin, sillä varmastikin huoltomiesten oli kivempaa ajaa auto halliin kun heidän ei tarvinnut peruutella ja käännellä autoa ympäri pihassa.

Kellon lähennellessä vartin yli seitsemää päätimme jalkautua autosta pihamaalle, eikä mennyt kauaakaan kun erään huolto-oven raosta raikasi tuttu ääni. Luottohuoltoneuvojamme huikkasi meille, että voimme mennä jo avatusta pikahuolto-ovesta sisään ja puikkelehtia huoltohallin lävitse hänen tiskinsä taakse. Virallisesti huoltoneuvojatiski olisi auennut vasta puoli kahdeksalta, mutta me emme jättäneet tilaisuutta käyttämättä vaan suuntasimme kohti huoltohallia.

Olen käynyt aiemminkin Jyväskylän Autotarvikkeen huoltohallin puolella, joten oikea ovi löytyi heti ensi yrittämällä. Parhaiten mieleeni on jäänyt yksi huoltoreissu, jolloin viitisen huoltomiestä yritti irrottaa hallissa autoni jäätynyttä käsijarrua. Huoltomies oli vienyt huollon jälkeen autoni pihamaalle, vetänyt käsijarrun päälle ja pakkasta oli vaivaiset -25 astetta. Auto seisoi pakkasessa iltapäivän ja arvaamattakin oli selvää, että yrittäessäni liikkeellelähtöä vänkärin puoleinen takarengas ei liikkunut mihinkään, koska jarru oli jäässä. Edelleenkin jaksan ihmetellä, että miksi se käsijarru piti laittaa päälle, koska auto olisi pysynyt tasaisella maalla pelkän vaihteen avulla. Itse olen ainakin todella laiska käsijarrun käyttäjä, sillä jos maa on tasainen, en käytä käsijarrua kesäkelilläkään saati sitten pakkasella.

Sisälle päästyämme ehdimme tutkailla huoltopisteen edustalla sijainneet myyntivitriinit lävitse, joista ei enää valitettavasti löytynyt himoitsemaani Kleinbus-pehmolelua. Kauaa en ehtinyt asiaa murehtia, sillä tuota pikaa huoltoneuvoja oli valmis palvelemaan meitä tiskin takaa käsin. Siinä ei turahtanut kuin hetki, kun avaimet oli luovutettu ja Mulkvisti kirjattu sisään odottelemaan sovittua huoltoaikaa. Itse puolestani jatkoin matkaa jalkaisin kohti torinkulmalla sijainnutta työpaikkaani. Mitä nyt matkan varrelle sattuneet Amarokit ja Polot hieman viivästyttivät matkantekoani, mutta onneksi liukuva työaika on keksitty!

Kellon lähennellessä aamukymmentä puhelimeni pirahti ja luurin toisessa päässä oli eräs toinen Autotarvikkeen huoltoneuvoja, jolle oli delegoitu tehtäväksi varmistaa minulta huoltoon liittyviä asioita, varsinaisen huoltoneuvojamme ollessa muissa asioissa kiinni. Aamulla tehtäväksi oli annettu tutkia, miksi auton kojelaudassa pyörii kaksi määrettä eli haluaako auto huoltoon ”per heti” vai ajellaanko autolla kunnes 30tkm tulee kilometrilleen täyteen. Huoltomiehet olivat ottaneet Mulkvistin piuhan päähän heti aamusta ja autossa olevat anturit olivat sitä mieltä, että huolto kannattaisi tehdä heti. Autoa viedessäni en ollut kuitenkaan vielä antanut lupaa huollon tekemiseen, joten jouduin antamaan suostumukseni puhelimitse.

Hieman ihmettelen rengaspaineita, sillä ennen Lapin-rundia tarkistin paineet itse ja kaikissa renkaissa samat paineet.

Auton ensimmäinen huolto on käyttäjän kannalta katsottuna se kaikista mieluisin huolto, sillä isoimpana työnä vaihdetaan öljyt sekä suoritetaan kahdensivunmittaisen listan mukaiset tarkistukset. Yleisesti ottaen ensimmäisen huollon hinta ei päätä huimaa (huolto kustansi noin 230 euroa), verrattaessa esimerkiksi jakopäähihnan vaihdon sisältävään huoltoon (noin 750eur).

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että uusi auto on parhaimmillaan ensimmäisen huollon jälkeen. Noin 30tkm:n molemmin puolin auto on juuri sopivan sisäänajettu, muttei kuitenkaan lähelläkään loppuunajettua. Öljynvaihdon jälkeen auto kehrää kuin kissa, joten sille on mukavaa antaa hieman kierroksia varsinkin näin kesän korvilla. Kokonaisuutena Mulkvisti selvisi ensimmäisestä huollostaan rutiininomaisesti, mitä nyt vaan pissapojan sulake jouduttiin vaihtamaan ns. ylimääräisenä työnä, koska se oli sananmukaisesti kärähtänyt.

Kieltämättä työpäivän aikana mielessä pyöri monta kysymystä vailla vastausta, sillä missään nimessä en kritisoi auton huoltamista vastaan vaan sitä, miksi ”inspection in”-määritteen perässä pyöri sekä kilometrimäärälaskuri että päivämäärälaskuri? Kahdessa aiemmassa autossani näytössä on pyörinyt ainoastaan yksi määrite, joka on aina ollut km-määre, koska kilometrimäärä on tullut ennen aikamäärettä täyteen. Koskaan aiemmin en ole kuullut keneltäkään, että auton kojelaudassa olisi pyörinyt teksti tyyliin "seuraavaan huoltoon 2000km tai 15 päivää", vaan näytössä on pyörinyt yksi määrite. Kaksi määritettä kuulosti myöskin huoltoneuvojan korvaan oudolta, ja olisi ollut todella mielenkiintoista saada vastaus miksi auto näin teki.

Asialla ei nyt sinällään ollut tässä tapauksessa sen suurempaa merkitystä, sillä auto olisi lähiaikoina viety kuitenkin 30tkm:m huoltoon, joten käytännössä oli sama, vaikka auto huollettiin jo nyt. Kuitenkin kun olen luonteeltani sellainen kuljettaja, jota kiinnostaa autoon liittyvät asiat ja siihen tehdyt huoltotoimenpiteet niin kellon kilahtaessa kolme marssin Autotarvikkeelle kirjaimellisesti pää täynnä vastausta vailla olevia kysymyksiä.

Autotarvikkeen huoltoneuvoja Jari, henkilökohtainen kartturini ja minä kävimme varmastikin historian tuskastuttavimman keskustelun koskien autoni huoltoa. Paikoitellen keskustelumme eteni niin ”kiihkeäksi”, että luottohuoltoneuvojamme oli sanojensa mukaan kirjaimellisesti sydänhalvauksen partaalla. Kiperimmin kaipasin vastausta kysymykseen ”miksi näytössä pyöri kaksi huoltomääritettä?”, mutta valitettavasti tämä kysymys jäi leijumaan ilmaan vailla vastausta. Auton huoltoon vienyt huoltomies oli ainoastaan katsonut piuhan päästä, että auto haluaa huoltoa (ja auto oli koodattu oikein), muttei ollut katsonut asiaa niin pitkälle, että olisi nähnyt näytössä pyörineet kaksi huoltomääritettä. Huollon yhteydessä huoltovälinäyttö luonnollisesti nollataan, joten enää iltapäivällä tietoja ei ollut mahdollista päästä tutkimaan.

Sovimme kuitenkin luottohuoltoneuvojamme kanssa, että niin halutessani voin viedä auton piuhan päähän kun olen ajanut auton mittariin reilut 25tkm lisää. Tuolloin olisi mahdollista tarkistaa pyöriikö auton huoltovälinäytössä edelleen kaksi huoltomääritettä, eli alkaako auto laskea ”inspection in”-näytössä seuraavaa huoltoa samanaikaisesti noin 60tkm:n päähän ja kahden vuoden päähän edellisestä määräaikaishuollosta. Se jääköön nähtäväksi.

Oli aivan hilkulla, etten alkanut kaupata Mulkvistia päivän päätteeksi. Huoltomiehen lisäksi myös huoltoneuvoja Jari oli käynyt ajelemassa autollani koeajolenkin ja jälleen kerran hän kehui sitä, miten tasainen ja vakaa ajettava Poloni on. Itselläni oli aivan kielenpäällä sanoa, ettei kannata kehua liikaa, sillä saatan vaikka myydä Mulkvistin! :)

(Ai niin, ihan viimeiseksi Jari-huoltoneuvoja kysäisi, että mitkä häkkyrät autossa oikein on nippusiteillä kiinni? Me olimme ihan, että mitkä? No ne peilien ympärillä olevat? Tuumasin, että häkkyrät ovat hirvipillit. Jari hieman ihmetteli, että mitkä hirvipillit? Pidimme hänelle lyhyen esittelyn ja ehkäpä jo tässä vaiheessa voin luvata, että seuraavassa blogauksessani kerron hirvipilleistä teillekin.)