Kuluneen vuoden aikana olen yrittänyt perustella itselleni tekosyitä keksimällä, miksi oli perusteltua ostaa viime keväänä uusi auto. Todellisuudessa tiedän sen varsin hyvin, että auton osto oli täysin perusteltua. Jos ajaisin vielä entisellä autollani Aijjulla, olisi siihen tehty jo luonnollisiin kulumisosiin liittyviä isoja remontteja, jotka olisin joutunut maksamaan itse auton omistajana. Vastaavasti Mulkvistiin on kuluneen vuoden aikana tehty takuuremontteja, joissa maksumiehenä on toiminut Volkswagen. Asiaa näin ajateltuna, olisin todennäköisesti joutunut vierailemaan Jyväskylän Autotarvikkeen huollossa yhtä usein kuin olen vieraillut nytkin kuluneen vuoden aikana.
Siitä huolimatta tilanne tuntuu kuitenkin uskomattomalta. Juuri kun olin oppinut taas ”rakastamaan” Mulkvistia keväisen huoltoepisodin jälkeen (BLOGILINKKI), niin auto alkoi oirehtia juhannuksen tienoilla (BLOGILINKKI). Ohjelmistopäivityksen jälkeen ehdin jo hetken aikaa huokaista, että jospa tässä nyt selvittäisiin edes jouluun saakka ilman käyntiä Jyväskylän Autotarvikkeen huollossa. Oma luottohuoltoneuvojani Jari oli jo kesällä ilmoittanut jäävänsä lomille vasta 15.8., joten ajattelin, että ”jää vaan, minähän en huoltotiskin taakse aio ennen seuraavaa määräaikaishuoltoa tulla”. Toisin kuitenkin kävi.
Olin ajamassa torstaina 21.8. kohti Turkua, kun auton kojelaudalla ollut puhelimeni pärähti soimaan. Juuri samaan aikaan olin ohittamassa rekkaa, joten vilkaisin puhelintani vasta seuraavalla taukopaikalla Patalahden Teboililla. Puhelimessani ollut eniro.fi numeropalvelu ei ollut tunnistanut soittajaa, joten kiireisestä ajo-aikataulusta johtuen en soittanut takaisin. Ajattelin, että jos soittajalla on tärkeää asiaa, niin soittakoot uudelleen. Tällä kertaa minun olisi kuitenkin kannattanut soittaa heti takaisin.
Ehdin jo kotiutua kyseisen viikonlopun riennoilta, kunnes huomasin, että oma.volkswagen.fi-sivustolla oli tarjolla autooni avoin laadunparannuskampanja ”nokka-akselin säädin”. Kieltämättä siinä vaiheessa ajattelin, että ”ny mie romahan, mie en jaksa tämän auton kanssa enää”! Hetken aikaa itseäni keräiltyäni aloin kuitenkin pohtia, että keneenkäs huoltoneuvojaan otankaan nyt yhteyttä kun se tuttu ja turvallinen taho ei ollut tavoitettavissa? Mieleeni oli jäänyt huoltoneuvoja Tuomo, joka oli hoitanut osittain viime keväistä Mulkvistin määräaikaishuoltoepisodia, joten päätin ottaa häneen yhteyttä sähköpostitse.
Jo tuttuun tapaan sain vastauksen vielä saman päivän aikana ja aiemman puhelun soittajaksi paljastui Jyväskylän Autotarvikkeen Audi-huoltomies, joka oli yrittänyt tavoitella minua laadunparannuskampanjaan liittyen. Tunnetusti puhelimeni oli ollut aivan jossain muualla kuin kuuloetäisyydellä, joten huomasin vastaamattomat puhelut ja sähköpostin vasta illalla. Seuraavana päivänä, heti kellon kilahdettua minuutin yli kahdeksan, yritin soittaa Audi-huoltomiehen numeroon, mutta sain vastaukseksi ainoastaan tuut-tuut-tuut. Olin siis pahasti myöhässä, sillä en ollut päivän ensimmäinen soittaja. Hetken päästä pääsin kuitenkin läpi ja pienen suunnittelutyön jälkeen Mulkvistille onnistuttiin löytämään huoltoaika, joka oli ennen ensi viikon tulevaa Lapin reissuamme.
Kuluvan viikon torstaista tulikin lopulta yllättävän kiireinen päivä, sillä Mulkvisti pääsi päivähoitoon Jyväskylän Autotarvikkeelle jo heti aamukahdeksalta. Oli kertakaikkisen harvinaista, että auton sai parkkiin eturiviin, sillä yleensä huoltoparkista löytyy tuohon aikaan yksittäisiä hajapaikkoja. Autotarvikkeen pojat olivat ilmeisesti osanneet varautua vierailuuni, sillä kaikki Amarokit oli viety jonnekin syrjemmälle. Edellisellä huoltokäynnillä pysäköin aivan uudenkarheaa Amarokkia vastapäätä, joten silloin kuola alkoi estelyistä huolimatta valua ja Autotarvikkeen pihassa tuhrautui ennen töihin menoa rutosti aikaa kun jäin hetkeksi ihailemaan pihamaalla olleita Amarokkeja.
Oli jotenkin hauskaa huomata, että tälläkin kertaa eräs Audin omistaja yritti ”kiilata” meitä huoltojonossa. Erityisesti tämä huvitti itseäni siksi, koska me olimme menossa Volkswagenin huoltoneuvojalle ja hän Audi-huoltoneuvojalle, ja siltikin Audimies yritti kiilata Volkkarinaista. Tämä on varmastikin se asetelma, jolla mennään niin jonoissa kuin tien päälläkin hamaan tulevaisuuteen saakka!
Huoltojonoruuhkasta huolimatta Mulkvistin ”sisäänkirjaus” sujui oikein mallikkaasti, vaikkei luottohuoltoneuvojamme ollutkaan paikalla. Kieltämättä oli jokseenkin outoa asioida huoltotiskillä, kun siellä toisella puolella ei istunutkaan se vuosien takaa tuttu naamataulu. Siltikin minulla kävi tuuri, sillä sain valita neljän huoltoneuvojan porukasta, että kenen tiskin taakse istahdan. Päädyin valikoimaan porukan keskeltä sen toiseksi tutuimman naaman, joten iskin Mulkvistin huoltokirjan Tuomo-huoltoneuvojan tiskiin.
Arvion mukaan Mulkvistiin tehtäisiin noin neljä tuntia kestävä remontti, jossa vaihdettaisiin nokka-akselin säätimen pyörä. Työpaikan Hondamies totesikin napakasti, että kyseessä on Volkswagenin virheidenkorjauskampanja eikä laadunparannuskampanja. Tämän vuoksi olinkin itse harvinaisen ei-kiinnostunut siitä, että mitä autolleni remontissa tehtäisiin. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos Volkswagen maksaa koko lystin, niin minun puolestani Mulkvistille saa tehdä ihan mitä vaan, enkä minä kysele sen suurempia. Enkä jaksa uskoa, että olisiko kaikkea edes asiakkaalle kerrottukaan. Jaksan edelleen epäillä, etten tiedä vieläkään koko totuutta Mulkvistin taka-akseliremonttiin liittyen. Toisaalta ajateltuna en välitä edes kaikkea tietääkään, koska auto on kulkenut remontin jälkeen suoraan kuin pikajuna, joten pääasia on, että Mulkvistin akseliston asiat ovat kunnossa.
Työkaverini ehtikin jo tokaista, että ”tuo sun merkkiuskollisuutesi on kyllä kadehdittavaa katsottavaa”. Niin se kai sitten on. Kai minä kohta olen Mulkvistin kanssa kuin vanha aviopari, joka viilettää menemään yhdessä niin myötä- kuin vastamäessä kunnes romuttamo meidät erottaa.
Takuuhuoltoremontin lisäksi Mulkvistille buukattiin pesuaika, sillä sekaannuksen vuoksi auto jäi pesemättä keväisessä määräaikaishuollossa. Kieltämättä Mulkvisti oli täysin hävettävän törkeässä liassa, sillä auto oli seissyt pari päivää imelää töhnää pudottavan puun alla. Kuten olen jo jossain aiemmassa blogikirjoituksessani maininnutkin, niin autopaikkani sijaitsee osittain erään puun alla. Normaalikelillä puusta ei ole juurikaan haittaa, sillä puu pudottaa puun alla olevien autojen päälle ainoastaan lehtiä ja kuoriketta, jotka lähtevät tuulen mukana autojen päältä pois. Ainoastaan silloin kun on ollut hetken aikaa helteistä, niin puu alkaa pudottaa mustahkoa töhnää. Kiitos elokuun helteiden, puu pudotti töhnää parin viikon ajan, mutta onnekseni puu on jo alkanut pudottaa kylmenevien kelien ansiosta lehtiään.
Valitettavasti pienessä kerrostalopihassa ei ole oikein mahdollisuutta valita, että mihin sen auton jättää parkkiin. Jos veisin auton parkkiin lähikatujen varteen, niin siellä olisi sama tilanne – kadun varret ovat täynnä samanlaisia puita. Aiempien autojen katoilla olen pitänyt todella helteisinä kesinä muovista peittoa, joka on kerännyt pahimmat puun pudottamat töhnät. Onneksi mennyt kesä on ollut ei-helteinen, joten tämä puu aloitti elämisen vasta elokuun helteiden jälkeen. Mikäli se olisi itsestäni kiinni, niin kaataisin välittömästi vaikka omin pikku kätösin tuon puun, sillä puusta on ehdottomasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Kyseinen puu menee ehdottomasti samaan sarjaan liikenneympyräkasvillisuuden kanssa, ne ehkä miellyttävät silmää, mutta muutoin niistä on autoilijoille ainoastaan vain haittaa. Toivottavasti ehkä ensi kesänä toteutuvan taloyhtiön piharemontin yhteydessä kyseiselle puulle sanotaan lopulliset hyvästit.
Autotarvikkeen päivähoidosta selvittyään Mulkvistia odotti vielä toinen koitos RengasNuoran tunkin päällä. Tarkistin pari viikkoa sitten kesärenkaideni kunnon ja muutoin tilanne vaikutti hyvältä, ainoastaan vänkärin puoleinen eturengas oli kulunut hintsusti muita renkaita enemmän sisäpuolelta. Auto kulki suoraan kuin juna, mutta siitä huolimatta mielessä askarrutti käydä tarkistuttamassa ohjauskulmat ennen useita tuhansia kilometrejä pitkää Lapin-rundia. Onnekseni sain buukattua ohjauskulmien tarkistus ja renkaiden vaihto-ajan saman päivän iltapäiväksi, joten Autotarvikkeelta pois päästyämme ei tarvinnut pitkälle kurvaista.
Loppujen lopuksi RengasNuoran myyjä ihmetteli, että miksi edes tarkistutin ohjauskulmat, sillä ohjauskulmissa ei ollut hänen mielestään paljoakaan moitittavaa. Renkaat kuulemma kulkivat jo entuudestaan lähes niin hyvin kuin ne vain voivat kulkea. Ohjauskulmia säädettiin kuitenkin hieman ja kieltämättä tuon pienenkin säädön huomaa välittömästi auton ohjautuvuudessa. Se parani entisestään.
Olen aina tykännyt asioida sekä Jyväskylän Autotarvikkeella että RengasNuoralla, koska kumpaisessakin paikassa homma toimii todella asiakaslähtöisesti. Ensinnäkään kumpaisessakaan paikassa ei tarvitse asiallista palvelua saadakseen hakea sitä peräkontissa olevaa meisseliä, vaan hyvää palvelua saa ilman sitäkin. Toisekseen vaikkei kumpikaan paikka ole sieltä halvimmasta päästä, niin asiakkaalta veloitettavissa hinnoissa ajatellaan ennen kaikkea asiakkaan etua. Esimerkiksi tälläkään kertaa RengasNuora ei veloittanut hinnaston mukaista pyöränsuuntaustyön hintaa, koska ohjauskulmien tarkistuksessa ja hienosäädössä ei mennyt kuin hetki. Tämä toimintamalli on se seikka, joka saa ainakin itseni palaamaan kumpaiseenkin liikkeeseen aina uudestaan – erinomaista asiakaspalvelua unohtamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti