Autoja, miehiä ja muotia - naisten tyyli-ilta Jyväskylän Autotarvikkeella 25.9.2015

”Ilta, jolloin naiset sekosivat autoista tai miehistä – tai molemmista samaan aikaan”

Jyväskylän Autotarvike järjesti yhteistyössä Likkojen Lenkin ja Fashion Unit Oy:n kanssa naisten tyyli-illan, jossa paikalle kutsutuilla naisilla oli mahdollisuus ”seota” joko autoista, miehistä, muodista tai miksei vaikka kaikista yhtaikaa. Tapahtuma järjestettiin Jyväskylän Autotarvikkeen päätoimipisteessä, osoitteessa Aholaidantie 2. Illan ohjelmassa oli niin stailausnäytöksiä, liikunta- ja hyvinvointiohjelmanumeroita, lyhyitä puheenvuoroja kuin rentoa yhdessä oloakin. Unohtamatta kuitenkaan autovouhotusta, sillä showroomissa esillä olleisiin autoihin sai vapaasti käydä tutustumassa, mikäli vaan kiinnostusta piisasi siihen suuntaan.

Naisten tyyli-illan ennakkoilmoittautuminen päättyi jo 11.9., mutta itse ilmoittauduin syksyisen Lapin matkani vuoksi tapahtumaan vasta aamuyöllä 14.9. ja onnekseni mahduin vielä joukkoon mukaan. Kieltämättä oli hauska palata reissun päältä kotiin, sillä postiluukussa odotti peräti kaksi kutsua niin Hokkanen kuin Pii sukunimillä varustettuina. Tämä tapahtui sen vuoksi, koska otin heinäkuussa käyttööni jo edesmenneen mummoni tyttönimen, ja vielä edelleen joissain Jyväskylän Autotarvikkeen tiedoissa kummittelee vanha sukunimeni Hokkanen. Tästä asiasta saatiinkin jo onneksi väännettyä monen monta vitsiä aikaiseksi, sillä olihan se nyt hienoa saapua pippaloihin ”kaksoispersoonallisuuden” kanssa.

Virallisesti naisten tyyli-ilta alkoi klo17.30, mutta me saavuimme paikalle jo hieman ennen puoli viittä. Noin viikkoa aiemmin olin buukannut ”treffit” Volkswagen Hyötyajoneuvomyyjä Miikka Viskarin kanssa, sillä olin sopinut hänen kanssaan Amarok-aiheisesta viikonloppukoeajosta. Ajattelimme, että on järkevintä hoitaa paperiasiat ja avaimen luovutus ennen varsinaisen tapahtuman alkua, jotta muut naikkoset eivät meidän välisistä ”bisneksistä” häiriinny. Ajoneuvon tilapäistä käyttölupaa kirjoittaessaan Miikakin ehti jo kysäistä itseltäni, että ”olitkos sä nyt Hokkanen vai Pii”? (Virallisesti Pii, mutta en minä loukkaannu vaikka joissain papereissa lukee vielä Hokkanen.)

Jyväskylän Autotarvikkeen lähettämässä kutsussa oli esitetty hienovarainen toive, jonka mukaan ”auto voi tällä kertaa jäädä kotiin”. Osittain toive oli esitetty alkoholitarjoilun, mutta toisaalta myös parkkitilan puutteen vuoksi, sillä Autotarvikkeen pihaan ei useita satoja autoja mahdu. Itse olen kuitenkin sellainen ”vastarannan kiiski”, että päätin uida vastavirtaan ja tulin tapahtumaan omalla autolla. Osittain sen vuoksi, että jätin oman autoni Mulkvistin viikonlopun ajaksi parkkiin Jyväskylän Autotarvikkeen pihaan, ja toisaalta myös sen takia, etten juo laisinkaan alkoholia, joten ajokunnon vuoksi autoa ei tarvinnut jättää kotiin.

Tapahtuma alkoi kun Jyväskylän Autotarvikkeen myyntipäällikkö Vesa Raivio kätteli ja toivotti kaikki paikalle tulleet doorikset tervetulleiksi. Jo tuossa vaiheessa naisporukkaa oli runsaanpuoleisesti paikalla, ja näyttipä vieraiden joukossa olevan ainakin yksi rohkea miespuolinenkin tyyli-iltaan osallistuja. Me emme ehtineet kävellä kovinkaan pitkälle ulko-ovelta, kun luottohuoltoneuvojanani tunnettu Kolehmaisen Jari melkein jo juoksi tervehtimään meitä. Kuulemma huoltoneuvojat osallistuivat ensimmäistä kertaa naisten iltaan, sillä tällä kertaa myös he olivat saaneet kutsun.

Tervetulotoivotuksien ohessa Jari niin kiitteli, että tuntuipa hänestä hyvältä kun lähetin heinäkuisen ohjelmistopäivityksen jälkeen hänelle sähköpostin, jossa kuittasin auton ja kytkimen käyttäytyvän taas kuten ennenkin. En viitsinyt olla tylsä, joten en maininnut tässä välissä mitään, että ollaanhan me asioitu Jyväskylän Autotarvikkeella ohjelmistopäivityksen jälkeenkin. Jari itse oli tuolloin lomalla, joten päätin pitää suuni supussa tämän asian tiimoilta. Tänä ehtoona en halunnut kuitenkaan miettiä pätkääkään sitä, että Volkswagen Mulkvisti on varmasti yksi Jyväskylän Autotarvikkeen historian ”takuuhuolletuimmista” autoista, vaan sen sijaan halusin nauttia hyvästä ruoasta, kiinnostavasta ohjelmasta ja mukavista ihmisistä.

Oikein tarkkaan kun tiiraa, niin tästä kuvasta voi bongata itse kuvaajankin.

Alkupaukkujen hakemisen jälkeen suuntasin naisille hyvin epätavalliseen tapaan suoraan Volkswagen Hyötyajoneuvojen osastolle, josta löytyi kuin löytyikin yksi valkoinen Amarok. Ei tarvinnut muuta kuin laittaa kamera laulamaan ja napsia kuvia suunnasta jos toisesta. Enpä kovinkaan kauaa ehtinyt kamerani kanssa hääriä auton ympärillä, kun jo perääni tultiin huutelemaan, että ehtoon ohjelma alkaa kohta salin puolella. Kuten minusta voi havaita kilometrien päähän, niin en ole kovinkaan kiinnostunut naisten muodista. Vaikka tämä ehtoo pyörikin pääasiallisesti muodin ja tyylin ympärillä, niin siitä huolimatta halusin osallistua, koska pääsihän ehtoon aikana myös autovouhottamaan kunhan vaan muisti olla riittävän omatoiminen.

Itse olen kerran aiemmin osallistunut samantyyppiseen Jyväskylän Autotarvikkeen järjestämään naisten tyyli-iltaan ja silloin itselläni meinasi kieltämättä tulla aika pitkäksi, sillä naisia oli tuolloin paikalla todella vähän eikä ohjelma ollut niin johdonmukaista kuin tänä vuonna oli. Aiemmalla kerralla kuitenkin pieniä henkilöautoja oli enemmän esillä ja paikalla olleet automyyjät esittelivät niitä autoista kiinnostuneille naisille, mikä oli näin bisnesnäkökulmasta ajateltuna ainoastaan hyvä asia.

Ehtoon ohjelma alkoi virallisesti Jyväskylän Autotarvikkeen toimitusjohtajan Seppo Huhtasaaren pitämällä puheella, jossa käytiin lävitse Autotarvikkeen historiaa ja esiteltiin paikalla ollutta henkilökuntaa. Puheen aikana teki vaan muutaman kerran meili karjaista paikalla olleille ”dooriksille”, että voisitteko pitää hieman hiljempaa ääntä. Aholaidantien toimipiste oli puheiden pitämisen kannalta todella huono paikka, sillä ääni kaikui ja paikoitellen hukkui yleisön mölyämisen alle. Onneksi kuitenkin puheenpitäjä malttoi puhua rauhallisesti, joten tarinan juonessa pysyi suhteellisen hyvin mukana.

Seppo Huhtasaari ja Johanna Soilu

Siinä vaiheessa kun tuli Autotarvikkeen huoltoneuvojien vuoro esittäytyä, niin itseäni harmitti suunnattomasti se, etten osaa vislata. Jos olisin osannut, niin siinä vaiheessa olisi voinut muutamat ”vislaukset” heittää ilmoille. Onhan se sanomattakin selvää, että kylillä kuultujen puheiden perusteella Jyväskylän Autotarvikkeen huoltoneuvoja Jari Kolehmainen on jo ”elävä legenda” Volkswagen tyyppien keskuudessa. Yhtä paljon asiaansa paneutunutta huoltoneuvojaa saa hakea, ja tuskin sellaista on edes mahdollista löytää. Varsinkin viimeisen puolentoista vuoden aikana hänen rautaiset hermonsa ovat päässeet loistamaan, sillä kerran jos toisenkin hän on hoitanut loistokkaasti Volkswagen Mulkvistiin liittyviä reklamaatioitani, jotka ovat onneksi menneet takuun piikkiin. Minun tekemistä reklamaatioista ei aivan romaania saa kirjoitettua, mutta vähintäänkin minikokoisen pokkarin niistä saa ihan helposti kasattua. Sen verta paljon niitä on jo ehtinyt puolentoista vuoden aikana kertyä, ja toivottavasti niitä ei enää tämän enempää kerry. (Kop, kop koputan konepeltiä.)

Jyväskylän Autotarvikkeen huoltoporukkaa lienee kiittäminen siitä,

että minä ylipäätänsä vielä olen Volkswagenin omistaja.

Puhuttaessa Jyväskylän Autotarvikkeen huoltoneuvojista, ei pidä unohtaa tahoa, joka on pistänyt ainakin itseltäni kirjaimellisesti pasmat sekaisin. Vaikken olekaan mikään maailman puheliain ihminen, niin siitä huolimatta osaan auto-asioissa esittää sellaisiakin kysymyksiä, joihin edes kokeneimmilta auto-alan ammattilaisilta ei ole löytynyt suoranaisia vastauksia. Edellisen kerran kun Volkswagen Mulkvisti oli Jyväskylän Autotarvikkeella ”takuuremontissa”, niin autoa hakemaan marssiessani olin jo miettinyt valmiiksi liudan kysymyksiä koskien nokka-akselin säätimen remonttia. Kaikki mieltä askarruttavat kysymykset kuitenkin liukenivat päästäni kuin tuhka tuuleen, kun satuin katsomaan huoltoneuvoja Tuomoa silmiin. En tätä kehdannut kirjoittaa aiempaan blogaukseeni, mutta koska naisten tyyli-illassa sai vapaasti mennä sekaisin niin autoista, miehistä kuin muodistakin, niin tuossa "auton huollosta nouto" tilanteessa olisi tehnyt vaan mieli sanoa, että miten jollain ihmisellä voi olla noin nätit silmät. Ja kieltämättä tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun joku sai meikäläisen hiljaiseksi autoasioihin liittyen, sillä vasta päivien päästä mieleeni palautui liuta remonttiin liittyviä kysymyksiä.

Kuten arvata saattaa...

...niin myös Twitter lauloi!

Jyväskylän Autotarvikkeen toimitusjohtajan pitämän puheen jälkeen illan juontaja Johanna Soilu kertoili vielä muutaman sanasen, kunnes erittäin makoisalta näyttänyt buffet-pöytä avattiin. Ainahan sitä sanotaan, että ahneella on p*skanen loppu, mutta siitä huolimatta suuntasimme tarjoilujen ääreen ensimmäisten joukossa. Ainoastaan sen vuoksi, että silloin oli vielä mahdollista löytää vapaa pöydänkulma, jolloin lautasen ja juomalasin kanssa ei tarvinnut niin hirmuisesti taiteilla. Ehtoon ruokailuista vastasi Suomen Juhlatalo, joka oli loihtinut salaatti-kanawokkityyppisen buffetpöydän, josta varmasti löytyi maukasta syötävää jokaiselle illan vieraalle.

Jo ennen ehtoon virallisen ohjelman alkamista oli mukava huomata, että Suomen Juhlatalon henkilökunnan joukossa pyöri vuosien takainen tuttu naamataulu, nimittäin entisen Jyväskylän Viihdekeskuksen tanssienjärjestäjä. Taisin itse olla noin 16-vuotias, kun kävin ensimmäistä kertaa pyörähtelemässä Viihdekeskuksen parketilla ja ennen ajokortin saamista Viihdekeskuksen lattialla tanssittiin parhaimmillaan joka toinen viikonloppu. Palokan Viihdekeskus oli ja on edelleen yksi parhaista tanssilavoista, mitä on ikinä ollut Suomen maaperällä. Mutta niinhän sitä usein taidetaankin sanoa, että parhaat lähtevät täältä aina ensin, ja se dilemma koitui myös Viihdekeskuksen kohtaloksi.

Makoisan buffetin jälkeen ohjelma eteni kohti stailausnäytöstä, josta rehellisesti sanottuna itseltäni jäi kaikki näkemättä. Siinä vaiheessa olin paljon kiinnostuneempi salissa olleista esittelypisteistä ja ennen kaikkea showroomissa olleista Volkkareista, kuin ajantasaisesta muodista. Itselleni on lähestulkoon aivan sama mitä päällä on, kunhan vaatteet ovat vaan omasta mielestä mukavat pitää yllä. Jos vielä sallitaan toinenkin tunnustus, niin itseni piti varta vasten tätä iltaa silmällä pitäen pistää kynnetkin juhlakuntoon Ferrarin punaisella kynsilakalla, mutta voinette kaksi kertaa arvata, että ehdinkö laittaa kynsiäni juhlakuntoon. No en todellakaan.

Naisten tyyli-ilta huipentui puoli yhdeksän jälkeen järjestettyihin arvontoihin, joissa onni suosi onnekkaita naisia. Arvontavoittoina oli niin hotelli- kuin kauneudenhoitolahjakortteja, unohtamatta itse pääpalkintoa ”muuttumisleikki”-lahjakorttia. Kuluneen ehtoon aikana erilaisiin arvontoihin sai osallistua kirjaimellisesti joka puolella taloa, sillä arvontojen suhteen riitti todellakin valinnanvaraa. Arvontalipukkeiden täyttämisen sijaan itse keskityin pääasiallisesti kaiken hyödyllisen krääsän keräilemiseen, kuten esimerkiksi Continental Rengas Oy:n esittelypisteessä oli oikein hyödyllisiä tavaroita tarjolla kotiin viemisiksi. Enkä voinut vastustaa kiusausta metsästää kasaa Jyväskylän Autotarvikkeen logoilla printattuja mainoskyniä, sillä pitihän minun ihan piruilumielessä viedä työpaikan HondaMiehelle sen ainoan ja oikean autoliikkeen mainoskynä. Jo parin päivän testaamisen jälkeen kyseinen mainoskynä on kerännyt laatunsa suhteen ainoastaan kehuja, vaikka HondaMiehen mielestä se edustaakin täysin "vääriä automerkkejä".

Mainoskyniä, suklaata, hedelmäkarkkeja, puhdistusliinoja, rengasmittareita...

Juuri kun astuimme ulos Autotarvikkeen tiloista, niin eräs dooris antoi pihamaalla aika kipakkaa palautetta oven suussa seisseelle järjestysmiehelle. Nainen kertoi olevansa erään toisen automerkin ”kannattaja” ja hän oli kertakaikkisen tyrmistynyt siitä, ettei illan aikana ollut järjestetty minkäänlaista autoesittelyä. Kieltämättä olen itsekin vahvasti samaa mieltä, mutta jos paikalla on kutsuttuina useita satoja naisia, niin autoesittelyn pitäminen taitaa olla täysi mahdottomuus. Jos illan aikana halusi tutustua autoihin, niin se vaati täydellistä omatoimisuutta. Ja jos automyyjien apuja tarvitsi, niin heitä sai kyllä käydä hihasta nykäisemässä. Kukaan ei kuitenkaan illan aikana tullut tuputtamaan yhtään mitään, ja toisaalta ajateltuna se oli ihan mukavaa.

Nordea jakoi meille naikkosille ruusut.

Jo hyvissä ajoin ennen tapahtuma-iltaa Twitterissä virisikin oikein mukava keskustelu asian tiimoilta, sillä siellä heitin ilmoille ajatuksia siitä millaisen auto- ja muotitapahtuman naisille voisi järjestää. Minun mielestäni ohjelma voisi olla hieman vauhdikkaampi ja sellainen, jossa oikeasti pääsisi itse tekemään jotakin. Yksi ohjelman osa-alueista voisi olla nelivetoautoilla ajelua joko mäen rinnettä ylös tai vaihtoehtoisesti kaasu pohjassa hiekkatiellä ajoa. Tässäkin kohtaa tulee eteen kuitenkin vain kasa ongelmia, sillä kaikki naiset eivät näitä asioita halua/uskalla tehdä ja kun vauhti kasvaa niin kasvaa myöskin tieltä suistumisriski. Nykyisellään Jyväskylän Autotarvikkeen järjestämä naisten tyyli-ilta on oikein toimiva paketti niille naisille, jotka ovat muodista kiinnostuneita, mutta mites sitten me muut, joita kiinnostaa enemmän autojen parissa vouhottaminen? Meille naisten tyyli-illan kaltainen tapahtuma ei paljoa antanut, mutta onneksi sentään saimme vouhottaa paikalla olleita hienoja autoja ja komeita miehiä.

Omalta osaltani naisten tyyli-ilta päättyi kuitenkin erittäin onnekkaasti, sillä sain lähteä pippaloista kotiin Volkswagen Amarokilla. Se onkin sitten aivan toinen tarina, joka jatkuu seuraavassa blogauksessa!

¨

Minä ja Volkswagen Amarok CesToFer.